Älä kosketa sairauttani.

Poistu talostani, jossa asun

Tahdon asua yksin, olla yksin yksinäinen

Arpeni ovat minun ja ne ovat sairaat

Ja tiedän, ettei niitä voi vielä parantaa

Odotan sitä päivää, kun hän kävelee 

Hän, johon voin luottaa, kävelee vastaan

Jokaisella arvella on tarinansa

Ja niitä tarinoita ei voi vielä unohtaa

Pitäisikö minun itkeä vielä ennen huomista?

Tämä on viimeinen päivä, käännän sivua

Viimeinen päivä päiväkirjassani, itketty nimi äänelläni, 

On viimeinen päivä, kun näen sinut samoilla silmillä

Sytytän viimeistä kertaa tupakan miettien sinua, katsoen savua

En tiedä huomisesta, vihaanko sinua, puhunko sinulle,

mutta lupaan, olen onnellinen

En enää ikävöi sinua, en ole katkera,

tai ehkä ihan vähän, mutta minä jatkan elämää

En voi kertoa kuvalla, miltä se on näyttänyt

Enkä näyttää sanoilla, miltä se on tuntunut

Olen ollut elämäni onnellisin, sekä inhottavin, olen tuntenut surua

Ja vaikka tahdoin unohtaa kaiken, olen iloinen, etten unohtanut

tee mitä tahdot, en osaa olla

Ole sinä siinä, jos tahdot niin, vaikka yritätkin vain korjata peiliäsi

Ole sinä siinä, jos tahdot niin, en jaksa rikkoa peiliäsi uudelleen

En jaksa juosta kauemmas, koska aurinko paistaa

En jaksa juosta kauemmas, koska kevät on tulossa