Ikävä pois Joulusta.

Läpi kiireen ja väsymyksen, minä tieni kuljen

Nyt kaipaan viereesi, peiton alle kylkeesi

Tahdon syliisi, käpertyä kotiini

Olen väsyneenä maailmassa, hukassa

Tahdon tuoksuun tuttuun, lumottuun

Mutta olen kaukana, paikasta omasta

Yksinäisyys peiton alla.

Kun elämä potkii päähän, ei jaksa nousta ylös sängystä

Sitä makaa vaan kuolleena peiton alla, ja tuijottaa kattoa

Katossa näkee ihmisten kasvot, joita ei enää ole

Elämässä ei ole enää ketään, kaikki on poissa

Kun sulkee silmät ja sattumalta eksyy unen rajamaille,

kuulee niiden ihmisten äänet, luulee tuntevansa ne ihmiset taas

Ei se ole oikeasti unta, pelkkää kuvitelmaa,

nopeasti herää takaisin todellisuuteen, jossa on taas yksinäistä

riko lupauksia

turha luvata, ettei mua satu enää 

kun et tiedä mikä mua satuttaa

mä annan sun rikkoa mun rikotun sydämen aina uudestaan

koska kaikki on hyvin

 hyvät hetket antaa niin paljon, että unohdan huonot

koska olen onnellinen, en jaksa miettiä

ja aina kun ahdistaa, tiedän, että hän on tulossa takaisin

näetkö samat tähdet?

jos edes päivän saisin tuntea sinut, tietää kuinka suojelisit minua ja nähdä millainen olet, vaikka en näe sinua koskaan, tiedän silti että olisit ihanin ja tärkein mitä minulla voisi olla, mutta ei ole

JULMA TYHMÄ ELÄMÄ

haluaisin viettää edes yhden päivän kanssasi ja ottaa mallia sinusta, olisit minulle juuri se, mitä aina toivoin, olisit minulle juuri se, mitä koko ikäni tarvitsin

nytkin haluaisin istua tyhjässä kodissani sinun kanssasi, ja katsella parvekkeelta tähtiä, mutta katson tähtiä yksin, enkä voi edes soittaa sinulle ja itkeä, että haluaisin sinun olevan täällä

En tahdo ketään.

ja vaikka maailma tarjoaa paljon, 

on vain yksi kenet todella tahdon

En halua mitään.

Maailmalla on joskus liian paljon tarjota, muttei kuitenkaan sitä mitä haluaa,

vaikka en minä ainakaan edes tiedä mitä haluan