Kun elämä potkii päähän, ei jaksa nousta ylös sängystä
Sitä makaa vaan kuolleena peiton alla, ja tuijottaa kattoa
Katossa näkee ihmisten kasvot, joita ei enää ole
Elämässä ei ole enää ketään, kaikki on poissa
Kun sulkee silmät ja sattumalta eksyy unen rajamaille,
kuulee niiden ihmisten äänet, luulee tuntevansa ne ihmiset taas
Ei se ole oikeasti unta, pelkkää kuvitelmaa,
nopeasti herää takaisin todellisuuteen, jossa on taas yksinäistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti