perjantai 17. helmikuuta 2012

Oikeastaan se johtuu sinusta.


Pelkään menettämistä liikaa, itseasiassa enemmänkin
Oikeastaan eniten
En uskalla tarrautua kehenkään, vaikka kuitenkin tarraudun
Oikeastaan aina
Pelkään herätä yksin, pelkään nukahtaa yksin
Oikeastaan kaikkea
En toivo, että näen sinun lähtevän, tai että kuulen sen
Oikeastaan, ettet lähde
Ajattelen sinua päivisin, näen sinusta unia öisin
Oikeastaan sinua
Uskon, että sinä nukahdat viereeni ja heräät vierestäni
Oikeastaan sinun olevan vieressäni
Tarvitsen sinua kun olen iloinen, ja varsinkin kun olen surullinen
Oikeastaan sinua 
Tiedän, että olet siinä, juuri sillä tavalla millä olet
Oikeastaan se on oikea tapa

tiistai 7. helmikuuta 2012

kuolenko ahdistukseen vai ikävään?

Huoneeni on jääkylmä, tärisen peiton alla,
pakoilen ahdistusta
Otan lääkkeet kun herään, se helpottaa,
mutta se ahdistaa

Kukaan ei odota minua viereensä tänäkään yönä,
nallekin hymyilee hyllyllä
Yksikään ei ymmärrä ahdistuksen määrää,
nyt kun sinäkään et ole täällä

Sinä nukut tyytyväisenä kaukana, 
minun tekisi mieli soittaa
En tahdo herättää sinua, enkä aio,
vaikka kuulisinkin silloin äänesi

Ehkä huomenna helpottaa, tai ylihuomenna,
ehkä jonain päivänä
Nyt ei kuitenkaan ole hyvä olla,
odotan tänään sinua

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Onnllista onnettomuutta.


On helppoo olla onnellinen? Onko?
On, siltä mustakin tuntuu, ei siihen tarvitse kun sen turvan ja sen välittävän halauksen, tai kaipaavan puhelun
Miksei silti ole helposti onnellinen?
Jos onneen tarvii vain kaiken mistä puhuu, se on siinä, muttei silti ole onnellinen, missä on vika?
Mitä jossei tunne oloaan onnelliseksi, vaikka haluaisi?

On ahdistunut, pettynyt ja etsii etsimällä virheitä tuhotakseen syitä onnellisuuteen, mutta hauaisi olla onnellinen.
Onko se reilua? Ja kun toivoo sitä onnea myös kaikille niille, jotka tukevat ja turvaavat omaa onnea, halaa välittävästi ja soittaa kaipaavasti, mutta kun hekään ei ole onnellisia. Miksi ei?
Ei sitä voi olla onnellinen, jos turvassa ei ole onnellista, halaus ei tuo onnea, tai puhelusta ei tule onnelliseksi.
Enkä puhu siitä, että pitäisi hylätä ne onnettomat halaukset ja puhelut, vaan siitä, että voi kun hekin olisivat onnellisia. Onnellisuus on liian hankalaa ja vaikeaa, onko se jopa mahdotonta?