Sinun avaimella saat sen auki, minä kääntäisin vastaan.

Kuka hullu antoi avaimeni sinulle,

jättikö se hullu oveni raolleen?

Miksi muka sinulla olisi se oikea avain, 

sinäkö muka pääsisit sisään?

En voi uskoa tätä , silti tulen varovaisena vastaan

En tahdo tuntea tätä, mutta tunnen uudestaan

Miksi tarttuisin käteesi, eihän se osaa pitää kiinni?

En tahtoisi leikkiä, en jäädä jumiin.

Olet kotini, olet se, jota ilman en pärjäisi.

Olen tuntenut rakkauden jälkeistä vihaa

Olen itkenyt hylätyn kyyneliä

Olen nähnyt kuvitetut sanat ja valheet

Olen tuntenut teot väärät

Olen tahtonut olla kuin sua ei ois

Olen koittanut jaksaa

Olen aikonut muuttaa täältä pois

Olen jatkanut matkaa

Olen löytänyt paikkani tärkeän

Olen kaivannut sinua

Olen tajunnut, että sä lämmität

Ja sä olet osa minua

hetken olin kevyempi

minä tunsin palanneeni kotiin,

olin päässyt takaisin turvaan

suojelee minua ja pitää kiinni

minä olen sama, vaikka suljen silmäni

Yksin itken sinua.

Haluan olla yksin,

ja itkeä asioita, 

joita sinä teit

Minun on oltava yksin,

ja itkettävä asioita,

joita sinä sanoit

Minä olen yksin,

ja itken mahdollisuutta,

jota ei koskaan ollutkaan

Minä olin yksin, 

ja pystyin itkemään tunteita,
joita kukaan ei ymmärrä

Kuun valo on sammunut

Taivaalta sataa taas tänä yönä kaatamalla

Aurinko on räjähtäny ja maailman loppu tulee

Mutta sitä aurinkoa ei koskaan ollut,

vaikka ihminen tahtoi uskoa niin

Se aurinko oli vain kuu, joka heijastui

Ja kun aurinko sammui, se kuukin paljastui

Sitä kuuta ei voi nähdä sydämellä,

sen tuntee vaan silmillään

Ihminen tahtoisi vihata kuuta

Mutta koska aurinko syttyy vielä

Ihminen tietää, että kuu on pimeä

Kuuta ei voi taivaalta kadottaa

Ihminen katsoo kuuta sateessa

Vain auringon valossa kuu voi hohtaa

Kuutamon valossa ihminen käveli yönsä

Nyt itkee sateessa, kuu on pimeä

Ihmettelen vaan, kun tää ei satutakaan.

Onneksi voin luottaa ystävään, joka saa minut vihdoin ymmärtämään;

Sinä et ansaitse minun kyyneleitä, sinun takiasi en aio valvoa öitä

Ei tarvitse mun oikeastaan itkeä, voin kuitenkin vähän miettiä;

Kuinka olinkaan tyhmä ja lapsi, kun uskoin sinut paremmaksi

Ja niinkuin pelkäsin, kaikki on nyt aivan toisin.

Sä voisit tehdä tästä ehkä helpompaa, ennen kuin pakotat unohtamaan

Sä voisit ehkä jopa arvostaa, kyyneleitä, joista sulla ei ole hajuakaan

Sä pystysit viereeni istumaan, jos tietäisit mikä mua pelottaa

Ja mäkin voisin yrittää, jos oisin varma, ettet hylkää

Itkisit minun kyyneleesi.

 

Ja kun tässä samassa tilanteessa olen ollut myös aiemmin, kuinka ihmeessä nyt tästä selviäisin

En tahdo menettää sitä, mikä eniten merkitsee

En tahdo olla ilman, mutten osaa muutakaan

En tahdo, että taas kaikki hajoaa käsiini, kaikki hajoaa, jos et enää ota syliisi

 En tahdo menettää sitä mitä minulla oli ennenkuin, ennen sitä, kun liikaa rakastuin

Tahdon, ettei mikään vaikuttaisi tähän, vaan saisin pitää sen ystävän

En alennu luovuttamaan.

Sinä olet ainut, jonka annan niskaani koskettaa

Ainut, joka saa kätensä hiuksiini upottaa

Jos et enää tekisi sitä iltaisin,

miten minä sinut muka unohtaisin

Koska olet ainoa, jonka antaisin olla siinä

Niin näytän, että vain sinä riität

Olen paljosta luopunut, mutta sinut tahdon pitää

Sinä olet kallein, joten aion sinut vierelläni säilyttää