sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ihmettelen vaan, kun tää ei satutakaan.


Onneksi voin luottaa ystävään, joka saa minut vihdoin ymmärtämään;
Sinä et ansaitse minun kyyneleitä, sinun takiasi en aio valvoa öitä
Ei tarvitse mun oikeastaan itkeä, voin kuitenkin vähän miettiä;
Kuinka olinkaan tyhmä ja lapsi, kun uskoin sinut paremmaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti