olet luona, olen elossa

Usko mua, se on uskomatonta

Mä luotan suhun, mä sulle puhun

Laita silmäsi kii, vajoa uniis

Pidän sut lähellä, tartun kädestä

Pelkään pimeää, varon elämää

En sano sinulle, kuka olet minulle

Unohdan eilisen, unohdan huomisen

Vieressäsi lepään, en tarvitse mitään

Tartun kiinni hetkestä, kun olet tässä

Unohdan sinut, paremmin kuin sinä minut.

Miksi muistaisin sinut, miksi kaipaisin sinua? Miksi kaikki luulee niin, miksi sinä luulet niin? 

Annoin anteeksi, mutta sanoinko, että unohdin? En sanonut, en unohtanut, en sinua, en koskaan. 

Sinä unohdit minut, miksi muistelisin sinua ääneen enää? Miksi kertoisin kellekään, että olit olemassa? 

En sano sinusta sanaakaan, en kirjoita nimeäsi paperille. 

Koska nyt kun alan muistelemaan, oliko sua koskaan olemassakaan?

Hymyilläänkö yhdessä?

Minä myönnän, että pelottaa, vaikka olen meistä vahvempi

Minä tiedän, miksi hymyilen, koska kuitenkin olen heikompi