tiistai 7. helmikuuta 2012

kuolenko ahdistukseen vai ikävään?

Huoneeni on jääkylmä, tärisen peiton alla,
pakoilen ahdistusta
Otan lääkkeet kun herään, se helpottaa,
mutta se ahdistaa

Kukaan ei odota minua viereensä tänäkään yönä,
nallekin hymyilee hyllyllä
Yksikään ei ymmärrä ahdistuksen määrää,
nyt kun sinäkään et ole täällä

Sinä nukut tyytyväisenä kaukana, 
minun tekisi mieli soittaa
En tahdo herättää sinua, enkä aio,
vaikka kuulisinkin silloin äänesi

Ehkä huomenna helpottaa, tai ylihuomenna,
ehkä jonain päivänä
Nyt ei kuitenkaan ole hyvä olla,
odotan tänään sinua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti