Huoneeni on jääkylmä, tärisen peiton alla,
pakoilen ahdistusta
Otan lääkkeet kun herään, se helpottaa,
mutta se ahdistaa
Kukaan ei odota minua viereensä tänäkään yönä,
nallekin hymyilee hyllyllä
Yksikään ei ymmärrä ahdistuksen määrää,
nyt kun sinäkään et ole täällä
Sinä nukut tyytyväisenä kaukana,
minun tekisi mieli soittaa
En tahdo herättää sinua, enkä aio,
vaikka kuulisinkin silloin äänesi
Ehkä huomenna helpottaa, tai ylihuomenna,
ehkä jonain päivänä
Nyt ei kuitenkaan ole hyvä olla,
odotan tänään sinua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti