olen kulkenut läpi tuhansien kyynelten ja takana on monta riitaa
onnellisuuden tunne, kun saan ottaa kiinni kädestä,
maata sylissä, kunnes kiukuttaa
keitän aamukahvit ja kannan ne vuoteeseen,
kantaisin ihan mitä vaan sinulle
aurinko lämmittää nahkasohvaa parvekkeella,
valo avaa unisia silmäni
en aio kertoa kellekään onnestani, se on minun,
minulle se oikea onni
en seuraa tuttuja polkuja, vaan etsyn metsään
en tarvitse karttaa
enkä tunne menettäneeni mitään, kun opin,
ettei aina tarvi uskoa rakkauteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti