perjantai 22. lokakuuta 2010

he ovat ainoa kesäni


Tuntuu kuin syksy oisi ikuinen ja ulkona sataisi aina
Sää olisi harmaa ja kylmä ja jokainen puu alaston
Ne huojuisivat tuulessa ja joka päivä pelkäisivät kaatuvansa
Minusta tuntuu siltä ja silloin aina on syksy

Olen kuin lapsi ikkunan takana, joka katselee ulos
Se lapsi tahtoisi ulos pomppimaan kirkkaissa vaatteissaan kuralätäköihin
Se tahtoisi nauttia jokaisesta hetkestään, mutta ei saa lupaa mennä ulos

Olen kuin vanhus ikkunan takana, joka katselee ulos
Se vanhus tahtoisi takaisin sen kesän, kun oli nuori ja  uskalsi elää
Se tahtoisi tuntea ensirakkauden vielä kerran ja nähdä värit, muttei voi palata ajassa taaksepäin

Liian usein toivon olevani joku muu ja jossain muualla
Liian usein tunnen olevani kuulumaton heidän seurassaan
Liian usein tuntuu, kuin olisin vain huomaamatonta ilmaa
Liian usein tiedän, että vika on minussa

En voi syyttää yhtäkään, ei heistä kukaan ole syyllinen
En voi korjata mitään, en voi muuttaa minua
En voi sille mitään, että ajattelen asiat niinkuin ajattelen
En voi sille mitään, että tarvitsen heidät

Joka päivä tahtoisin olla oma itseni
Joka päivä tahtoisin olla onnellinen
Joka päivä tahtoisin korjata kaiken
Joka päivä tahtoisin olla pelkäämättä, että he hylkäävät minut

2 kommenttia: